torstai 20. lokakuuta 2016

Kaksi kirjaa

Ja Jumala sanoi: "Viliskööt vedet eläviä olentoja, ja lentäkööt linnut maan päällä, taivaanvahvuuden alla"... Ja Jumala siunasi ne sanoen: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää meren vedet, ja linnut lisääntykööt maan päällä" ... Ja Jumala sanoi: "Tuottakoon maa elävät olennot..." 

Haluan tässä luonnontieteellisten opiskelujen välissä pysähtyä ihailemaan tätä kaikkea Jumalan luomistyön kannalta. Raamatusta saamme lukea taustan kaikelle - Jumalan tahdosta kaikki on luotu. Luonnon kirjasta saamme lukea tarkempia yksityiskohtia siitä, miten kaikki on tapahtunut. Tai ainakin yrittää parhaamme mukaan, muistaen luonnotieteen mahdollisuuksien rajatkin. Koska molemmat kirjat ovat lähtöisin samasta lähteestä - Jumalasta, niissä ei ole ristiriitaa.

NASA Blue Marble of Eastern Hemisphere. 22 October 2011
Kuinka mahtavasti onkaan kaikki lähtenyt rakentumaan, niin että on syntynyt tällainen suurenmoinen ekosysteemi. Siellä jossain elämän aamussa syanobakteerit ovat tuottaneet happea yhteyttämällä. Monet erilaiset elämänmuodot valloittavat ensin vesielementin. Ilmenee tuo luonnossa oleva ihmeellinen pyrkimys hyödyntää kaikkea ja levitä kaikkialle, mikä vaan on mahdollista. Jos maalla on mahdollisuus elää, niin sinnekin elämä 'änkeää' eri muodoissaan. Ensin kasvillisuus ja pikkuötökät. Sitten jossain vaiheessa löytyy jo alkusammakkoeläimiä, varustettuna sekä vedessä että maalla liikkumiseen sopivilla 'eväjaloilla'. Ne eivät kuitenkaan vielä vietä pitkiä aikoja maalla. Sitten sammakkoeläimet, joilla on jo kunnon jalat, mutta vielä munivat veteen. Sen jälkeen vakiinnutetaan lopullisesti 'jalansija' maalla. Ilmaantuu ensimmäinen selkärankaisten ryhmä, joka kykenee myös lisääntymään tässä uudessa elementissä - matelijat. Ilmassakin voi liikkua ja sitä mahdollisuutta voi jotenkin hyödyntää - niinpä siivet on niin hyönteisillä, linnuilla kuin lepakoillakin. Kaikki etenee hienossa loogisessa järjestyksessä.

Maapallon historiassa ekosysteemi on välillä hakenut tasapainoaan. On ollut suuria murrosvaiheita, esim. ensimmäinen suuri jääkausi, joka syntyi hapen lisääntymisen ja metaanin vähenemisen aiheuttamasta lämmittävän 'kasvihuoneilmiön' poistumisesta. Mutta nämä murrosvaiheetkin ovat olleet alkuna uudelle osan lajeista tuhoutuessa ja uusien saadessa sijaa. Ne kertovat myös siitä, miten helposti tällainen valtava kokonaisuus voisi lakata toimimasta. Tällaisen 'pitkän tien' kautta on kuitenkin lopulta syntynyt 'järjestelmä', jossa kaikki muodostaa äärettömän monimutkaisen, hienon, itseään ylläpitävän verkoston.

Tämä kaikki puhuu minulle Jumalan suuruudesta. Mikä mahtava prosessi. Aikaa on kulunut meidän näkökulmastamme paljon, mutta mitä se on Jumalalle? Hänhän on ikuinen, jolle Raamatun mukaan tuhat vuotta on kuin yksi päivä. Avaruuden kieppuvien galaksien keskellä on ainakin yksi paikka, jossa kukoistaa tämä ihmeellinen asia, elämä. Ja täällä meillä pienillä ihmisillä on erityinen lahja - saamme kaikkea katsellessamme aavistella jotain Hänestä, joka on kaiken takana. Ja vielä enemmän - Hän on halunnut ilmoittaa itsestään meille monilla Raamattuun talletetuilla tavoilla. Kaikkein ihmeellisintä: Pojassaan Jeesuksessa, ihmiseksi tulleessa, Hän on avannut meille tien yhteyteensä monista harharetkistämme huolimatta.
Ennenkuin vuoret upotettiin paikoilleen, ennen kukkuloita, synnyin minä, kun hän ei vielä ollut tehnyt maata, ei mantua, ei maanpiirin tomujen alkuakaan. Kun hän taivaat valmisti, olin minä siinä, kun hän veti piirin syvyyden pinnalle, kun hän teki vahvoiksi pilvet korkeudessa, kun syvyyden lähteet saivat voiman, kun hän merelle asetti sen rajat, että vedet eivät kävisi hänen käskynsä yli, kun hän vahvisti maan perustukset, silloin minä hänen sivullansa hoidokkina olin, ihastuksissani olin päivästä päivään ja leikitsin hänen edessänsä kaikin ajoin; leikitsin hänen maanpiirinsä päällä, ja ihastukseni olivat ihmislapset. (Sananl. 8:25-31)
Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus. Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt... Totinen valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan. Maailmassa hän oli, ja maailma on hänen kauttaan saanut syntynsä, ja maailma ei häntä tuntenut. Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä, jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta. Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta. (Joh. 1:1-14, osa) 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti